Kimmon elastiset 1/2018: Hanke polkaistu käyntiin!

1.2.2018 aloitin Kaakkois-Suomen TE-palveluiden rahoittamassa ja Ravimäkiyhdistyksen hallinnoimassa Polku Työelämään-hankkeessa. Hankkeessa on tarkoitus etsiä Etelä-Kymenlaakson alueella pitkäaikaistyöttömille uusia työllistymisen mahdollisuuksia ja polkuja. Hankkeen käynnistyttyä sain rinnalleni kaksi uutta työkaveria. Hankesihteerinä Pirjo Lanki onkin käynyt jo tutuksi kolmen vuoden aikana. Pirjo on meillä Työpalvelussa palvelupäällikkönä. Hän on myös meidän tiimiläisten esimies. Lassilan Ninan olin tavannut kerran aiemmin ja nyt yhteistyö muuttui kertaheitolla lähes päivittäiseksi. Nina toimii tiimissämme hankekoordinaattorina. Pienellä viiveellä liikkuvaan junaan hyppäsi Tiina Korpela. Tiina on tiimimme yksilö- ja työvalmentaja, kuten olen itsekin. Nyt toista viikkoa yhdessä toimineena meitä voi jo hyvällä syyllä kutsua tiimiksi.

Käynnistelyssä on oma työnsä. Kaikki on luotava tyhjästä. Tuntiraportit, esitteet, sivut ja verkostot. Monen muun asian ohella. Kaikki on synnytettävä puhtaalta pöydältä. Tämä tarkoittaa runsasta työmäärää ja paljon asioiden hiomista. Moni työ on tehty jo useaan kertaan. Tämä kuitenkin kuuluu asiaan ja pääosin viimeistely on usein myös palkitsevaa. Toki kun kiireiset tiimin jäsenet toimivat yhdessä, syntyy myös edestakaista liikettä. Tämä tunteena joskus muistuttaa turhautumista. Se on luomisprosessiin luonnollisesti kuuluva vaihe. Ei kai yksikään lapsi synny niin, ettei äiti ollenkaan irvistä. Ei ainakaan yksikään esikoinen.

Prosessin tässä vaiheessa on hyödynnettävä kunkin hankkeessa työskentelevän ammattilaisen erikoisosaamisalue. Tätä on myös yhdessä pohdiskeltu. Rikkautena voidaan pitää hankkeessa työskentelevien työntekijöiden erilaisuutta. Etenkin ammatillisesti, mutta myös muulla tavoin. Oma historiani on ammatillisesti melko värikäs. Etua on tästäkin. Vastikään valmistuneena työvalmentajana on minulla myös se hankkeen kannalta täsmällisin koulutus. Kuitenkin hankkeen muilla työntekijöillä on enemmän kokemusta ja ammatillisia kilometrejä takanaan. Oikeastaan kukaan meistä hankkeen kenttätyöläisistä ei pääse parhaimpaansa ilman hanketiimin tukea. Jokainen käyttää omaa erikoisosaamistaan tiimissä, josta yhdessä tehden syntyy sveitsiläistä kelloa muistuttava kevyesti öljytty koneisto.

Nyt saatoin vaihtaa fantasiavaihteelle, mutta tavoitteiden on aina hyvä olla korkealla. Sitä paitsi olen kyllä usein työssäni näin tuntenut asioiden sujuvan. Joskus koneisto, jota myös omaksi vastuualueekseni kutsutaan, toimii kuin öljyttynä. Toisinaan taas öljyn sekaan on livahtanut rahtunen raskasmetallia tai hiekkaa.

Monelta osin hankekokonaisuus näyttää nyt hyvältä. Tiimi on oikeasti tiimi ja sen jäsenet viihtyvät toistensa seurassa.  Tuntevat myös jo suuren osan toistensa vahvuuksista. Siinä missä itse voin tuoda ”hissipuheen” mukaan sanastoon ja osaksi toimintamallia, on toisella tiimin jäsenellä vankka alan peruskokemus. Tästä voin itse ottaa oppia.

Tätä tietotaitoa yhdistelemällä ja toisiltamme oppimalla syntyy hankkeen toiminnan kannalta se hedelmällisin lopputulos.

 

-Kimmo

 

Related Posts

Leave a Reply